Jees, taas oli ykkösluokan safari.
Päästiin perille perjantaina yhdeksän kieppeillä, ajateltiin käydä saunassa ja parin saunaoluen jälkeen mennä nukkumaan, että jaksaa virkein mielin ajella lauantaina. Suunnitelmaan tuli muutos, kun oli jonkinlainen käsitys että pikkurenkaisten ryhmä oli hieman hukassa tai jotain, kun intoa kuitenkin oli hieman niin me laskettiin ilmaa renkaista Peken kanssa ja laitettiin kumpparit jalkaan, testiradalla ryhmään saatiin puheyhteys pemarilla, ja koordinaatit löytyivät ozista ja samalla ryhmän sijainti. Sovittiin tapaamisesta sen "siitä vinssattiin viimeiksi kaikki yli" -suon viereen, ja sieltä ryhmä löytyikin, vaikka sinne mennessä yritimme eksytää itsemme tiheään metsään, emme kuitenkaan ihan onnistuneet.
Pikkurenkaisilla on 100-200m pehmeää jäljellä, vinssien ja liinan avulla päästiin muutaman tunnin ähellyksen jälkeen kuiville, härvelin range sai vaan hieman kipeää, se ei startannut ja raidetanko oli silleen vähemmän suora. Päätettiin jätää rankku uran reunaan yöksi, ja palata vaihtaamaan suora raidetanko vasta aamulla, kello oli kuitenkin jo aika paljon ja pimeydestä ei ainakaan etua ole remonttihommissa, ainakaan päivänvalon kestävissä puuhissa.
Testiradan pehmeistä paikoista päästiin yli osin vinssaten, Pasin pajero tuli pahimmasta paikasta mun perässä liinan kanssa, hyvin tulikin, rapa lensi. Kaivoskylään päästiin puoli neljän maissa, kevt iltaverryttely tai mitä se olikaan? "Käydään tuossa pieni lenkki ennen saunaa"... :-)
Lauantana herättiin, jos ei hirmu virkeinä niin herättiin kuitenkin. Maittavan aamiaisenjälkeen siirrytiin Heinuvaaran tien varteen, ja muodottoman eikun vähemmän muodollisen ohjaajakokouksen jäälkeenjaettiin porukka ryhmiin, autoja tais olla kaikenkaikkiaan parikymmentä tai hieman ylikin.
Ruskaretken "tulipunaiselle" (suomeksi jotain haastavan ja erittäin vaikean väliltä, isot renkaat ja täydet lukot pitää olla, vinssikin erittäin suotava) reitille "määrättiin" Jaska, Mika, J-P, Esko, Pate ja yksi keltainen range, joka kuitenkin hiipui heti suolle päästyä kytkinmurheisiin. Eskon ja J-P:n tuliterät pokkerit olivat aika makeat, ja toimivat hyvin, vaikka reitti oli "valitettavasti" suurimmaksi osaksi niin pehmeä ettei kunnon ravanlennätystä nähty montaakaan kertaa, perinteihen suohiippailu oli ainoa toimiva taktiikka suurimmalle osalle reittiä.
Reitillä oli yksi hieman syvempi oja, mullakin tuli vettä takakonttiin muutama ämpärillinen, ja sain ekaa kertaa lamppuihin akvaariot. Aika pian ojan jälkeen oli hienoa mutaspooria montasataa metriä, porttaaliranget sovelsi hyvällä menestyksellä "tähtää keskelle ja paina lappu lattiaan" -menetelmää, muut ajoivat pääosin spoorin vieressä. J-P:n liekkijeeppi (360cid V8, isot pokkerit) roiskutti päivän komeimmat lervat.
Päiväruualle pääsimme ihan ajoissa, tosin muut ryhmät olivat ehtineet käydä ennen meitä, mutta ainakin vartin oli porokämpässä aika hiljausta kun porukka lapioi maittavaa ateriaa, hyvin uppos ja hyvää oli. Syönnin jälkeen avroimme jatkoa, ja päätimme etsiä muita punaisia ryhmiä lähellä olevilta reitinpätkiltä. Hessun vetämän kolmen auton ryhmän löysimmekin, ajelimme heidän kanssaan yhdestä matalasta purista yli ja jonkun matkaa talvitienpohjaa, sitten erkaannuimme koska Hessun ryhmä lähti sille uralle jota tulimme porokämpältä.
Lähdimme yhdelle neljästä vaihtoehdosta, kello oli jo kahdeksan ja yritimme ehtiä metsästä pois ennen pimeää, eli tarkoitus oli selvitä ykseksäksi kovalle maalle. Missasimme kuitenkin yhden risteyksen erään porin ylityksen jälkeen, ja näin tulimme vaihtaneeksi reittiäkin. Pehmyttä oli hieman alunperin suunniteltua pidempään, ja pääsimme kuiville vasta kymmenen jälkeen, tunnin-pari ajelimme aika pimeässä, ja mun ajovaloihin mennyt vesi vielä poksautti toisen lampun hehkun, yksisilmäisenä näki "hieman" heikosti, todella oli ikävä kunnon kattovaloja. Mainariin ehdimme siirtymän jälkeen puoli kahdeltatoista.
Sauna ja iltapala maistuivat erittäin hyvin, parin pilsun jälken petiin ajatuksella "unta palloon ainakin kahdeksaan". Nukkumaan mennessä vielä hieman hymyilytti porukka joka oli Japen johdolla lähtenyt kiertämään kaivoskylän lähellä olevan moottorikelkkareitin, se kun on todettu tänä kevänä useamman kerran *erittäin* pehmeäksi. Ite arvelin etteivät taida ehtiä aamiaiselle, veikkasin lounasta "kotiintuloajaksi".
Olin vissiin aika koomassa kun Jape herätteli meitä, kello oli kuusi, "siellä on kaikki autot jumissa, ja multa hajos vinssi, ovat ihan lähellä reitin päätä, lähdetkö auttamaan" sain ymmärrettyä kun olin sopertanut "mitä" tarpeeksi monesti... Eli toinen muutaman tunnin unen yö siis, eikun menoksi. Tilanne oli kuitenkin helpompi kuin arvelimme, suolla oli enää kaksi autoa, Kuplan uusi range ja Penan patukka. Pienellä varnin avustuksella molemmat pääsivät liikkelle. Kuplan range vielä meinas syttyä palamaan, laturin paksu piuha meni oikkaan, onneksi oli iso lätäkkö vieressä (tällä reitillä ei kyllä ole kovin montaa sellaista kohtaa etteikö olis lätäkkö vieressä). Sulaneen piuhan eliminoinnin jälkeen matka jatkuin ja pääsimme muiden mukana aamiaiselle.
Minä ja Peke mentiin syönnin jälkeen nukkumaan, neljän-viiden tunnin ajo Ouluun ei kovasti houkutellut tosi väsyneenä. Ennen lähtä ehdimme vielä soppelisti päiväruualle, ei Raajärvellä ainakaan nälkään kuole, huolto pelaa mallikkaasti. Kotiin päästiin seitsemäksi.
Kalustovaurioita ei tainnut sen poksahtaneen hoonelosen lisäksi tulla, pitää ensin pestä auto ja tutkia sitten tarkemmin, erityisesti keula, koska ratti oli tullessa suoraan ajaessa hieman eri asennossa kuin mennessä. Ei paljon, mutta sen verran että sen huomasi.
Kuvia:
http://stiletti.wipsl.com/gallery/album117Videokuvaa tuli varmaan 20-30min, pitää koostaa se joskus.
-Paavo
Kirjoittaja
Aihe: Raajärven Ruskarekti 3-5.9.......? (Luettu 9060 kertaa)