Kuvia ei paljon tullut, oli ajamista ihan riittävästi. Jukan kanssa suunniteltiin kirjoitella jonkinlainen jutukin, saapa nähdä jaksaako oikeasti. Laitan iltasella Kapun ja Jukan ottamat kuvat servolle, niissä on pari vinssauspaikkaa ja muutama kuva palkintojenjaon jälkeen.
Lyhyt yhteenveto: aluksi 3h yleisöerikoiskokeita kisakeskuksessa, ajettiin kaikki keskivaikeat paikat kun pelattiin hieman varman päälle eikä aikaa loppujenlopuksi olisi ollut enempään, yhdellä pätkällä oli miehekkäästi jonoa. Kakkospätkällä peräkulma muotoutui hieman, parilla pätkällä piti käyttää vinssiäkin.
Suunnistamaan päästiin puoli seitsemän, ekax haettiin pelkän peperikartan perusteella neljä rastia, tuloksena myös sisäänpainunut apparin ovi, ikkuna ei menee enää alas asti, ja saman rastin luona kastelin ekax vasemman jalan sukat ja sitten tasapuolisuuden vuoksi kohta oikean jalan sukat, ei ois kahluusaappaatkaan riittäneet niihin mutakuoppiin, onneksi oli gore-texhousut ja vetskari kiinni niin ei mennyt kuravesi varpaita arempiin paikkoihin.
Kolme tuntia kartan saamisesta kaikki rastit olivat ozissa ja sittten jatkettiin toden teolla, 30 rastia seitsemässä tunnissa. Ennen pakollista aamiaisrastia oli vielä kolme tuntia aikaa, mutta se pätkä meni hieman vähemmän tehokkaasti, saatiin vaan muutama rasti. Aamiaisen jälkeen kerättiin yhdeltä alueelta 6 rastia nopsaan, ja sitten poimittiin vielä kisakeskuksen läheltä muutama, yhteensä kaikenkaikkiaan vajaa 50 rastia. Maaliin hieman ennen puoli kahtatoista eli varsinainen suunnistus oli kaikille tasan 17 tuntia. Toiseksi viimeisellä rastilla sain vielä matkamuiston vasempan takaoveenkin, siistit painaumat oven alaosaan yhdestä kannosta sekä rastille peruuttaessa että sieltä pois tullessa.
Oltiin aika yllättyneitä kun kuultiin omat nimet tulostejulkistuksessa, se ei ollut yllätys että meillä meni hyvin, mutta ei me nyt ihan palkintosijaa odotettu hieman vaisun aamun ja aamupäivän jälkeen. Ero kärkeen jäi aika pieneksi, modiluokan voittaneella Roopella (pätkälantikassa volvon porttaalit, 39" pokkerit, iso pruutta-kasi ja aika painava oikea tossu, kokemusta myös venäjän ja viron suunnistuskisoista, mun näkökulmasta tällaisen touhun ammatilainen) oli kai reilun 50 rastia, eli alle kymmenen enemmän kuin meillä, tarkempia tuloksia ei vielä julkistettu, pitää jossitella sitten enemmän, mutta näin jälkikäteen muutaman asian erilailla tekemällä oltais kamppaitu voitosta ihan tosissaan.
Auto toimi hienosti, ja tiimin toimilta oli erittäin mallikasta, neljän hepun joukkueella rastit ja ajolinjat löytyvät hyvin. Kuski ajaa, suunnistaja suunnistaa ja suunnittelee reittiä, takapenkkiläiset jalkautuvat rastin lähellä, etsivät sen ja parhaan ajoreitin sille, sekä opastaavat kuskia oikealle ajolinjalle hankalissa paikoissa. Pemarit oli ehdottoman hyvät, mun olis vaan kannattanut käyttää korvanappia, mutta en hoksannut kisan aikana.
Valoa oli katolla ja kädessä ns. riittävästi, Jukka osti mukaan kaksi 100W taskulamppua (a 2 miljoonaa kandelaa), kattovaloja käytettiin vaan tarpeellinen määrä ja sähköä riitti ihan hyvin, pariin otteeseen jännite tippui 12,5 voltin tienoille mutta nousi sitten taas 13,5-14,0 välille. Autoon tuli muutama ruttu, mutta tekniikka toimi hyvin jarruja lukuuottamatta, niissä ei ollut paljon mitään pitoa tälläkään reissulla, ja muita joukkueen jäseniä kuulemma jännitti aikalailla kun poljin vasenta pedaalia.
Sitä Runtin Peten suokuokkaa ei ehditty koeponnistaa, kartan perusteella oikeaa suota oli senverran vähän ettei otettu sitä edes kyytiin, mutta se oli tosi toimivan näköinen.
Väsynyt mutta onnellinen,
-Paavo